Kaikki postaukset kategoriassa Tapahtumat

Marraskuista Ravintolapäivää lämmittivät kuumat keitot, kekseliäät kakut ja kotikuppilat

Ravintolapäivänä on ollut kiva ottaa itselle jonkinlainen teema, jonka mukaan kierrellä kaupunkia. Me päätimme tällä kertaa ottaa päivän asiaksi erilaisten eksoottisten keittiöiden kiertelyn. Suunnitelmissa oli maistella ainakin filippiiniläistä, tansanialaista, meksikolaista ja thaimaalaista pop up -ruokaa. Meksikolaista Taco Cartel -paikkaa emme koskaan Pengerpuistosta harmi kyllä löytäneet, mutta toisaalta lautaselle päätyi sitten taas muutama muu mukava yllätys.

Tihkuisassa syysilmassa lämmittivät kuumat keitot ja liemet sekä höyryävät juomat. Kiitettävästi ovet aukenivat Helsingissä myös lämmitettyihin telttoihin ja ihaniin yksityiskoteihin sekä myös muutamiin liikkeisiin. Mun mielestä on kyllä hatunnoston arvoista, että marraskuisessa Suomessakin pystytetään vapaaehtoisvoimin kokonaista 535 pop up -ravintolaa arkea katkaisemaan!

Lauantaiaamuna kymmenen maissa filippiiniläinen katukeittiö Bully Balls / Shiok Paw oli jo pystyssä odottamassa asiakkaitaan. Maistelimme valkoisia, ihanan pehmeitä dim sum -tyyppisiä höyrytettyä pullia, jotka oli täytetty tujusti maustetulla lihaseoksella ja sisään ruiskautetulla maustekastikkeella. Palan painikkeeksi tuli hiukan ihanan makuista sahrami-inkivääri-lihalientä. Sitä olisi mielellään siemaillut ihan koko mukillisen, ai että! Tällaisia eväitä nauttisi ihan mielellään talvisilla puistonpenkeillä!

Etsiskelimme tosiaan Pengerpuistosta suussasulavilta kuulostaneita burritoja, mutta ehkä olimme liikkeellä meksikolaisittain vähän turhan aikaisin :) Läheinen Thai Papaya tarjoili höyryäviä curreja ja lämpimiä istumapaikkoja viereisen baarin sisätiloissa.

Ruttopuisto oli tuttuun tapaan eloisa ravintolakeskittymä, jonka yksi huippukohde oli lämmitetty ja valaistu Brunssiteltta, jossa kuunneltiin myös elävää musiikkia. Päädyimme maistelemaan herkullisia blinejä höysteineen Blinilässä. Aitoa kaviaariakin oli vaihtoehtona hyvinkin sopuhintaan! Kuohuvaa kuusenkerkkää palan painikkeeksi, nam!

Emme päässeet ohi myöskään ranskalaista sipulikeittoa kauhovasta Chez Alé & Karista. Keiton sekaan tuli runsaasti paahdettuja pieniä patonginpaloja ja kuten asiaan kuuluu, herkullista juustoa. Kyllä lämmitti!

Jälkiruoka löytyi sopivasti Annankadulta Contraband Cake Caféesta, joka toimi ihanassa sisustusmyymälässä ja tarjoili nahkanojatuoleissa mutusteltavaksi kakkuja aikuiseen makuun. Maistelimme mehevää rommipitoista suklaakakkua ja jumalaista sitruunaista juustokakkua viski-vadelmahillolla. Tyytyväistä hyminää!

 

Teurastamon alueesta Kalasataman lähellä on kaupunginkin kannustamana tulossa varsinainen ravintolakeskittymä näin ravintolapäivinä. Hyvä vinkki tuleville kuppilanpitäjille: paikka tarjoaa teltat, vedet ja sähköt! Paikka vain pitää varata ajoissa :)

Päivän paras ravintola löytyi meidän osaltamme sunnuntaina kuitenkin Hakaniemestä. Pieneen asuntoon oli saatu mahtumaan uskomattoman suloinen ja kodikas, tansanialaista ruokaa pieniin pöytiin tarjoileva ravintola. Ihanasti sisustettu ja kynttilöin koristeltu paikka henki autenttista tunnelmaa musiikista lähtien, ja ruoka opastettiin syömään perinteisesti sormin. Pinaatti- ja papukastikkeet maistuivat maniokkijuuren kanssa mainioilta, ja raikas, voimakkaan makuinen ginger ale oli omaa laatuaan parasta mitä olen siemaillut. Kiitos vielä Mzungu!

Marraskuun ravintolapäivästä bloggaillut myös mm. Köökistä kajahtaa, Lumo Lifestyle ja Secret Wardrobe.

Mikä oli sun ravintolapäivälöytösi?? :)

Seuraavan kerran helmikuun pakkasilla, 17.2.2013!

_____

Aikaisempia Ravintolapäivä-postauksia Mimosalsassa:

Elokuu 2012
Elokuu 2011
Toukokuu 2011

Mimosa
2 kommenttia

Luomumeininkejä alkuviikolla: Mats-Erik Nilsson Kellohallissa ja Ruohonjuuressa -30 % vihanneksista ja hedelmistä!

Heiii, alkavalla viikolla näyttäisi Helsingistä löytyvän muutama aika mielenkiintoinen juttu luomuruuan ystäville ja lisäaineiden vähentämisestä kiinnostuneille!

Nimittäin Petos lautasella, Aitoa ruokaa ja Vaara vaanii kattilassa -kirjojen kirjoittaja Mats-Erik Nilsson on tavattavissa huomenna maanantaina kello 17:30 Kellohallilla, jossa hänen kanssaan keskustelee Kemikaalicocktailin Noora Shingler. Voi tulla mielenkiintoista juttua aidon, ravitsevan ja sesonkeja seuraavan ruuan puolesta! Nilssonilta ilmestyy juurikin näillä näppäimillä uusi kirja Aitoja makuja ympäri vuoden, jota saa myös paikan päältä. Ajattelin mennä kyllä pyörähtämään paikalle!

Aika hyvältä näyttäisi myös Ruohonjuuren myymälöiden luomuruoka-ale tiistaina 8.10., jolloin kaikki hedelmät ja vihannekset myydään -30 % helpotuksella. Joutuu ehkä vähän mennä hamstraamaan näitä ;P Ja lauantaina 13.10. Ruohonjuuressa olisi lisäksi mikä tahansa normihintainen tuote -30 % alennuksella. Ei oo luomu aina kallista! :D

Makoisaa viikkoa kaikille!

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. (Kuva wsoy.fi)

Mimosa
1 kommentti

Dinner in the sky Helsingissä

Taivaalla haarukka kädessä roikkuminen oli niin karmea kokemus, että meni yli viikko ennen kuin pystyi edes kirjoittamaan siitä mitään. Nooo ei, kokemus oli oikeasti ihan huippu, jopa korkeanpaikankammosta huolimatta. Tai ainakin se toimi erittäin hyvänä siedätyshoitona, hah!

Nappasin liput lounaskattaukseen Groupon-diilin kautta, jolloin ne sai puoleen hintaan. Tällä tavalla hinta-laatusuhde muodostui oikein mukavaksi, kun ottaa huomioon, että nosto kestää kuitenkin vain noin 40 minuuttia.

Torille oli järjestetty tyylikäs teltta, joka toimi ruokailijoiden odotustilana ja kokkien apukeittiönä. Bajamajojen luksusversioitakin oli käytettävissä.

Kun oli aika lähteä omalle lounasreissulle, tulivat turvallisuusvastaavat hakemaan ruokailijoita pareittain omille paikoilleen. Fiiliksiä tiedusteltiin ja turvajärjestelyitä selvitettiin. Turvavyöt kiinnitettiin sekä pysty- että vaakasuuntaan, ja itse penkki tuntui kyllä oikein jämäkältä ja luotettavalta. Se myös pyöri ympäri 180 astetta (jos halusi pyöritellä). Tässä vaiheessa olin kyllä tyytyväinen, etten istunut pöydän kulmapaikalla, koska oikeasti siitä olisi näkynyt mun makuun ihan liikaa torikivetystä jossain siellä kaukana jalkojen alla. Hyi.

Itse nousu alkoi lähes huomaamattomasti ja eteni tasaisen nopeasti päälle 40 metriin. Ilma sattui olemaan hieno, ja yhtäkkiä rautatientorilta pystyi katselemaan junanrataa Pasilaan, tuomiokirkon kupoleita ja Siljan laivoja satamassa. Ihan mitä vaan Helsingin keskustassa! Meri näytti auringossa aika huikealta. Mun strategia oli katsoa horisonttiin ja eteeni kaadettavaan Mummin samppanjalasiin, ja se toimi ihan hyvin. En edes kauheasti miettinyt sitä, että panin aamulla jalkaan ne väärät ballerinat, jotka aina lähtevät jalasta.

Päivän kokki, rento tallinnalainen Mihkel Heinmets Wiegand-ravintolasta oli mukanamme ja piti minikeittiötä suoraan edessämme. Onko mielenkiintoisempaa lounaspaikkaa?! Paikalla oli myös mm. sommelieri ja turvamies, tosin aika monet luottivat alussa enemmänkin sommelierin lääkitsevään tarjontaan ;)

Menu käynnistyi rivakasti, eihän sitä kovin pitkään ollutkaan luppoaikaa käytettävissä. Pääruuaksi tarjoiltiin mureaa härän sisäfileetä ja palsternakkapyreetä, ihanan tiiviiksi redusoituneen kanttarellikastikkeen kanssa. Oli jotenkin huvittavaa, että kun keskittyi maistelemaan ruokaa, unohti kokonaan, missä sitä killui. Kun nosti katseen ylös lautaselta, se muistui kyllä taas heti mieleen.

Jälkiruuan kohdalla tunnelma alkoi vapautua. Ihmiset kuvailivat toisiaan kameroilla ja keskustelivat fiiliksistään. Itse pöytä tuntui kyllä kaiken aikaa tosi vakaalta, mitä nyt henkilökunta pyöritteli meitä alhaalta käsin hitaasti ympäri.

Uskaltauduin katsomaan suoraan alas päin. Mini-ihmiset kävelivät suoraan meidän alta, ja bussiasema eli tyynesti omaa elämäänsä. Jälkiruuaksi tarjoiltiin vienon makuista juustokakkua raikkaan aromikkaalla basilikakastikkeella ja kirpeällä vadelmamelballa. Viinilasit täyttyivät pyytämättä.

Ruuan jälkeen elämäänsä kyllästyneet henkilöt monet kokeilivat istuimien alla olevia kahvoja, jotka vapauttivat selkänojan löhöasentoon. Piti vain varoa sitä toista kahvaa, josta heittoistuin laukeaa… Itse pidin pystyasentoa järkiratkaisuna. Lopussa fiilis oli kyllä huikea. Aurinko paistoi, melkeinpä koko Helsinki mahtui yhteen silmäykseen ja maha oli täynnä. Itse laskeutuminen tapahtui nopeasti, mutta aika pitkään vielä maan pinnallakin hymyilytti. Voittajafiilis ja huippukokemus, kirjaimellisesti.

Tämän ravintolan maisemiin ei pääse kyllästymään, ne kun vaihtuvat jatkuvasti. Menisin tosi mielelläni uudestaan vaikkapa johonkin Euroopan pääkaupunkiin, ulos Pariisin tai Lontoon taivaalle syömään :D

Dinner in the sky seuraavaksi Itävallassa syyskuussa.

Mimosa
8 kommenttia

Ravintolapäivätarjonta laajeni ja vähän myös kallistui – kantavana teemana edelleen hyvä ruoka ja hieno fiilis

Ravintolapäivän tarjonta laajeni tälläkin kerralla. Ravintoloiden määrän kasvu näkyy selkeästi siinä, että tänä sunnuntaina ei tarvinnut enää jonottaa niin paljon, sillä ihmismäärät jakautuivat useamman paikan kesken. Se oli erittäin tervetullutta – pääsimme tosi kivuttomasti kaikkiin haluamiimme ravintoloihin jaolle, vaikka olimme osasta omasta mielestämme vähän “myöhässäkin”. Mikäs sen parempaa!

Mitä enemmän ravintoloita, sitä vaikeampi niitä on tietysti hallinnoida nettisivutasolla. Ravintolapäivän nettisivut eivät tällä kertaa kaatuneet, mutta muuten niistä täytyy kyllä nyt vähän purnata! Sivut on tehty tietyn sijainnin, esimerkiksi oman kaupunginosan perusteella tapahtuvaa hakua varten. Jos taas haluaa etsiä tietoa ravintoloista esimerkiksi menujen tai muiden kiinnostavien yksityiskohtien perusteella sijainnista riippumatta (aikoo siis kiertää kaupunkia), sivut ovat ihan onnettomat. Etukäteiskarsinta on ihan mahdottoman vaikeaa, kun ravintoloita ei voi nettisivuilla pistää millään lailla järjestykseen haluamillaan perusteilla, eikä mitään tekstipohjaista listaustakaan ole enää saatavilla. Kartan kanssa tuli sitten vietettyä tovi jos toinenkin epätoivoisesti edes takaisin zoomaillen. Ei oo helppoo! :D

Itse ravintolatoiminta sen sijaan sujui pienessä sateessakin monella jo aika rutiinilla. Se, että ravintoloitsijat ovat arvioineet ja ilmoittaneet, montako annosta tarjottavaa riittää, kohottaa myös tapahtuman toimivuutta huomattavasti.

Toinen huomio tapahtuman kehityslinjoista on se, että amatööriravintoloitsijoiden hinnat ovat selkeästi nousussa. Suurin osa hintapyynnöistä on toki ihan mukiinmeneviä, ja ruoan laatuun ja vaivannäköön nähden ne maksaa oikein mielellään. Muutamia ylilyöntejäkin oli kuitenkin selkeästi havaittavissa, ja niistä jäi kyllä vähän p***a maku suuhun. Kun ruoka maksaa jo enemmän kuin verrattavissa oleva ravintolaruoka-annos, se ei ihan noudata Ravintolapäivän mottoa, jonka mukaan ruualla ei varsinaisesti kuulu rikastua.

Näiden yleisten huomioiden jälkeen pitää kuitenkin taas todeta, että Ravintolapäivän tunnelma on edelleen hieno. Ihmiset ovat niin innoissaan ja hyvällä tuulella kierrellessään tyhjästä ilmestyneissä ravintoloissa. Ravintoloitsijoiden panosta arvostaa tosi paljon, ja etenkin ihmisten yksityiskoteihin perustetut kuppilat osoittavat niin hienoa, pyyteetöntä ja luottavaista asennetta, että nostan kaikkia kuvitteellisia hattujani. Ja tietenkin sen päivän pääasia, eli ruoka oli myös ihan jokaisessa paikassa erittäin herkullista, joten missään nimessä turhaan ei näitä ravintoloita ole perustettu!

Kun kerran ravintolapäivätoiminta alkaa olla aika professionaalista meininkiä, ajattelin kuvailla tällä kertaa vähän tarkemmin ravintoloita, joissa ehdin itse sunnuntaina pyörähtämään.

___

Eiranrannan We got pork oli listallamme ensimmäisenä, ihan puhtaasti siksi, että pitkään haudutettu pulled pork erilaisilla barbeque-kastikkeilla kuulosti ihan vastustamattoman mehevältä ruualta, eikä sitä oltu ennen maisteltu. Tepastelimme paikalle ravintolan alkamisaikaan klo 11, ja jäimme seuraamaan puuhakkaan pork-poppoon tarjoilupöydän rakentamispuuhia suuren tammen alla. Henkilökunnassa mukana oli niin lapsia kuin aikuisia. Sijaintipaikka oli ihan nappivalinta, sillä ympärillä oli todella hyvät määrät siistejä puiston penkkejä, ja merinäköala oli tietysti hieno.

We got pork tarjoili possuaan ensimmäisen kerran toukokuussa, joten varusteet olivat oikein ammattimaiset tulisijoista alkaen. Vähän ehkä miinusta kuitenkin siitä, että joitain ruoka-aineita käsiteltiin paljain käsin. Porkin tarjoilun aloittaminen venähti noin puolisen tuntia pitkäksi, mikä aiheutti heti vähän ongelmia meidän etukäteen aikataulutettuun ravintolapäivän suunnitelmaan. Odoteltiin kuitenkin innolla possun maistamista, ja suunnitelmia voi aina venkslailla uusiksi. Sitten saatiin annosta käteen! Moniviljasämpylän väliin tuli 7 tuntia haudutettua pulled porkkia tai pork bellyä, sekä luonnollisesti itse tehtyä kimchi-coleslaw’ta. Itse sai annostella kolmea eri kastiketta, joista yksi oli myös ihan itse duunailtu (ja se olikin parasta!). Juomaksi tarjoiltiin myös erinomaisen raikasta tuoreista inkivääreistä tehtyä ginger alea, jääpaloilla viilennettynä. Murea possu maistui höysteineen aivan uskomattoman hyvältä, ja menee varmasti kokeiltavaksi myös omaan keittiöön. Silti, viimeisen suupalan jälkeenkin, on pakko sanoa, että setin hinta, 10 euroa, oli mielestämme aivan liikaa pienehköstä sämpylästä possutäytteellä ja pienestä mukillisesta inkiväärimehua. Tässä mentiin jonkun hyväfiilis-rajan yli ihan selkeästi.

Ruusuja:

+ Kaunis ja toimiva paikkavalinta merenrantapuistossa, hyvin istumatilaa
+ Herkullinen possu höysteineen ja kastikkeineen aiheutti ihastusta
+ Myös inkiväärijuoma oli oikein raikasta ja kylmää
+ Musiikkia tuomassa tunnelmaa

Risuja:

– Alkamisaika kosahti
– Keittiöhygieniassa hieman viilattavaa
– Annos oli pieni / hinta oli iso

___

Bruschetteria Luigi & Luigi yllätti, sillä odotimme jotakin melko simppeliä, mielessämme ehkä nuorien italialaiskundien rentoa keittiötä. Päädyimme kuitenkin ihastuttavan kauniiseen ylimmän kerroksen kruununhakalaisasuntoon, jossa hieman vanhempi henkilökunta oli pukeutunut viimeisen päälle mietittyihin hauskan italialaishenkisiin asuihin. Asiakkaat ohjattiin erittäin kohteliaasti valmiiksi katettuun pitkään ruokapöytään istumaan. Lasit ja lautaset olivat kaikki keskenään eri paria, mutta sopivat harkitun harmonisesti yhteen. Pöydässä oli tarjoiluvadeilla valittavana viittä eri laatua herkullisen näköisiä bruschettoja, hinnaltaan 1,5 euroa kappale, ja laskutus tapahtui leivistä kertyneiden cocktail-tikkujen avulla. Juomapuoli oli myös erittäin kattavasti järjestetty. Asiakkaita oli kahdessa huoneessa, ja tila riitti hyvin ainakin ensimmäisen aukiolotunnin aikana.

Maistelimme kaikkia viittä eri bruschettaa: tomaatti-basilikaa, sitruuna-chilimarinoitua mozzarellaa, oliivi-sardellia, artisokka-parmesaania ja paprika-kesäkurpitsa-munakoisoa. Kaikki olivat suussasulavia, erityisesti kaksi viimeistä maistuivat erinomaisilta. Lähtiessa kurkkasimme keittiöön ja näimme Luigin & Luigin kovassa työn touhussa, viikset väpättäen, kuten mainoksissakin oli luvattu  ;)

Ruusuja:

+ Ravintolapaikkana ihastuttava yksityisasunto, joka soveltui hyvin bruschetterian pyörittämiseen
+ Kaunis kattaus valmiina asiakasta odottamassa
+ Maukas bruschettavalikoima oli myös toimiva vaihtoehto ravintolapäivään
+ Hinnoittelu tikkujen mukaan oli toimiva, ja asiakas voi itse säädellä laskun loppusummaa
+ Vieraanvarainen, ammattimainen ja teeman mukaan pukeutunut henkilökunta
+ Erityisplussaa Luigien viiksistä!

Risuja

– Mainittakoon hissittömän talon pitkät portaat ylimpään kerrokseen

___

Olimme oikeastaan jo aika kylläisiä, kun saavuimme Liisanpuistoon, mutta Sillibaari haluttiin ehdottomasti testata silti. Meri-Tuuli Lindströmin ja Ravintolapäivän tiedottaja Kirsti Tuomisen ravintolassa oli tarjolla silliä sen seitsemää sorttia, ja varhaisperunat tillillä höyrysivat vieressä. Jono oli täälläkin ihan maltillinen, ja puistossa penkkejä sopivasti vapaana. Silliä sai valita pienemmän lautasen verran (3 eri laatua, 6 euroa) tai isommalla lautasella (9 euroa), joka käsitti kaikki sortit. Lisäksi tuli pottuja voilla sekä ihanaa tummaa saaristolaisleipää.

Tytöt olivat ideoineet todella raikkaita erilaisia kalaherkkuja: mustaherukkasilliä, seljankukkasilliä, söndagsröraa, Louisianan rapusilliä, salsa fresca -silakkaa ja sitruuna-inkiväärisilakkaa. Erityisesti kehuja herättivät kaksi viimeksi mainittua superraikkaalla paprika-tomaattisalsallaan ja jugurttipohjaisella sitruuna-inkiväärikastikkeellaan, joiden ohjeet ottaisin mielelläni vastaan :D

Lisäksi tiskin alta tarjottiin mustana hevosena lakusilliä halukkaille, ja se oli kaiken lisäksi aaaivan loistavaa! Ilmaista kahvia oli myös tarjolla ja suklaakakkua myynnissä jälkkäriksi. Lisäksi kuppila tarjosi jonottajille keittiön tervehdyksenä siika-saaristolaisleipäsiä.

Ruusuja

+ Toimiva sijainti Liisanpuistossa penkkien lähettyvillä, mukavat näkymät Pohjoissatamaan
+ Toimiva tarjoilu kahden nopean ja iloisen myyjän voimin
+ Ihanan idearikkaat, raikkaat sillit ja merihenkinen esillepano
+ Porrastettu ja ruokamäärään sekä -laatuihin nähden kohtuullinen hinnoittelu
+ Erityisplussaa amuse boucheista! :D

Risuja

– ?

___

Näiden settien jälkeen olimme sen verran kylläisiä, että siirryimme juomapuoleen. Metsästimme jälkkärismoothiet Kennelin kirppu ja pehmystä, jossa kerrostalon sisäpihalle oli yhdistetty kirpputori ja smoothiebaari. Tunnelma oli leppoisa ja ystävällinen. Nappasimme kahdesta vaihtoehdosta keltaisen banaani-appelsiinipohjaisen smoothien, joka oli erittäin raikas ja maistuva. Juuri sopiva jälkiruuaksi tai välijuomaksi. Tuolejakin olisi ollut istuskeluun, mutta veimme juomat läheisen puiston penkille siemailtavaksi.

Ruusuja

+ Raikas, tasapainoisen makuinen smoothie
+ Kirpparikatsottavaa kävijöille

Risuja

– Valikoima hieman niukka
– Pitkä, vaalea hius smoothiemukissa

___

Lopuksi kävimme vielä kukkaloistoisen Karhupuiston laidalle perustetussa yhdistetyssä Steamy Window nuudeli- ja mocktailbaarissa. Se sijaitsi myös yksityisasunnossa, jossa henkilökunta huolehti tiuhaan tahtiin ovien avaamisesta ja asiakkaiden kenkien järjestämisestä siisteihin riveihin. Keittiön ovella oli jonkin verran nuudelijonoa, mutta juomat sai heti tilatessa. Nuudeleita ei jaksettu enää testata, vaikka ne oikeasti vaikuttivat aivan ihanan raikkailta ja tarjoiltiin söpöissä pahvirasioissa.

Vetäisimme sen sijaan värikkäät mocktailit, joissa kookoskerma mehevöitti hedelmämehujen terävyyttä. Mukin reunassa vielä appelsiini ja kirsikka, a vot! Vähän se hinta, 5 euroa alkoholittomasta “amatööricocktailista” aika pienessä lasissa, kuitenkin kirpaisi. Juuri pikkuisen mukavuusrajan yläpuolella.

Ruusuja:

+ Yksityisasunnossa vieraanvarainen henkilökunta ja toimivat tilat istumapaikkoineen
+ Hauska ravintolatiski keittiön ovella, havainnollisine hinnastoineen
+ Herkullisia mocktaileja ja ainakin tuoksun perusteella myös herkullisia nuudeleita
+ Hissi käytettävissä

Risuja:

– Mocktailien osalta hieman käsistä riistäytynyt hinnoittelu

___

 

Näissä tunnelmissa kiitos kaikille ravintoloitsijoille ja kanssa-asiakkaille! Tehdään jatkossakin herkullista tapahtumaa, hyvän fiiliksen säilyttävään hintaan, eikö?

Ravintolapäivän Facebook-sivuilla kannattaa nyt muuten käydä äänestämässä itselle parhaiten sopivinta viikonpäivää ja tapahtumien tiheyttä! Mitä mieltä olette, toimiiko lauantai vai sunnuntai paremmin? Entä onko Ravintolapäiviä liian usein?

Mimosa
7 kommenttia

Taivaalla, kiven sisässä ja ympäri kaupunkia – huikeissa pop up -ravintoloissa on nyt valinnanvaraa

Kyllä taas ruuan ystäviä hemmotellaan! Pop up -ravintoloita poksahtelee kuin sieniä sateella. Helsingin rautatientorilla nostetaan kokonainen dinnerpöytä korkeuksiin tämän viikon ajan Dinner in the sky -extremeravintolassa. 45 metrin korkeudessa saa nauttia vierailevien huippukokkien menuista kuohuvaa maistellen ja Helsingin siluettia ihaillen. Alas ei ehkä kannata kauheasti katsella, sillä siellä ei ole mitään… paitsi kaukana alhaalla rautatientorin kivetys ;) Taisin unohtaa, että kärsin korkeanpaikankammosta, kun varasin päivällisliput viikonlopulle. Hups.

Neljäpisteturvavyöt päälle…

Nousee!

Keittiömestari Björn Frantzén valmiina seuraavaan nousuun.


Kokit taivaalla:

13.-14.8. Björn Frantzén ja Daniel Lindeberg Tukholmasta Frantzén/Lindebergistä (mm. 2 Michelin-tähteä)
15.8. Sasu Laukkonen Chef & Sommelieristä
16.8. Tommi Tuominen Demosta (1 Michelin-tähti)
17.8. Samuli Wirgentius Postresista (1 Michelin-tähti)
18.-19.8. Mihkel Heinmets Wiegandista Tallinnasta.

 

 

 

 

 

Ihanainen gourmetbistro Muru taas pyrkii katoamaan kokonaan maan alle ja perustaa pop down -ravintolan lohjalaiseen kaivokseen. Herkkuja nautitaan 80 metriä syvällä kiven sisässä, ja illan aikana kuulemma käydään myös kääntymässä miinus 350 metrissä. Tänne haluavien kannattaa pitää kiirettä lippujen kanssa, koska mullan alle on yllättävän paljon ruuhkaa :D

Ja tämän viikon lopullahan vietetään sitten jos minkälaista ruokakestiä ja kekkeriä ympäri maata Ravintolapäivän merkeissä. Helsingissä ravintoloita on listoilla jo parisen sataa. Hieno päivä tulee! Siirryn tästä juonimaan omaa reittisuunnitelmaani…

Vuosi sitten elokuussa espanjalaisia tapaksia jonotettiin korttelin ympäri Töölössä. Nopeet syö!

 

Mimosa
1 kommentti

Toisena ravintolapäivänä nopeat söivät hitaat, mutta aurinko paistoi kaikille

Mikä loistava elokuinen päivä, ja hirmu määrä helsinkiläisiä sukkuloimassa pop up -ravintolasta toiseen! Nyt oli ravintoloitakin jo toistasataa, mutta asiakkaita olisi ollut vielä paljon useammallekin riskiyrittäjälle. Kuten viimeksikin, moni nimittäin jäi ilman herkkuja, jos ei ollut jonossa heti kunkin ravintolan avaamisaikaan. Ne, jotka olivat kärppänä paikalla, saivat kuitenkin nauttia idearikkaista herkuista mitä erilaisimmissa miljöissä. Hyvä fiilis loisti sekä ravintoloitsijoista että asiakkaista, ja jonotuskin sujui leppoisasti päivää paistatellen.

Jep, tästä voi päätellä, että ainakin itse pidän ravintolapäiviä ihan loistavana syynä tutustua eri kaupunginosiin aiempaa paremmin, tavata ihmisiä, fiilistellä tunnelmia ja ennen kaikkea tietenkin syödä laajalla skaalalla tarjottuja herkkuja! En ehkä näe päivää niinkään vastalauseena tai kapinana mitään erityistä vastaan, vaan enemmänkin juuri tempauksena kiinnostavan ja eläväisen kaupunkikulttuurin puolesta. Oikeat ravintolat painivat kuitenkin omassa sarjassaan, ja hyvä niin. Mutta kyllä näistä molemmista päivistä on jäänyt tosi hyvä mieli!

Olitko itse asiakkaana tai ravintoloitsijana? Mitäs jäi käteen?

_____

Pasilan aseman vieressä sijaitseva Ravintola Kääntöpöytä löytyi asvalttiin piirrettyjä nuolia seuraamalla. Ei olekaan aiemmin tullut syötyä luomubrunssia vanhan junien kääntöpöydän päällä :D

Kääntöpöydän porukka oli erinomaisen hyvin organisoitunut ravintolanpitoon. Erityiskiitos suussasulavista raakasuklaista ja ihanista luomuviineistä, joissa oli valinnanvaraa!

Tähtitorninmäellä pipolätkäjoukkue Helsingfors Hockeyklubb Hedonisterna keitteli niin ikään tehokkain ottein ihanan maukasta Thai-katkarapukeittoa kaikkine asiaankuuluvine lisukkeineen ja paisteli kevätrullia. Aurinkoisella nurtsilla keittoa ryystäessä tuntui vielä ihan kesältä :)

Etu-Töölön L’Orto del Pipistrellon suosio oli heti avaamishetkestä lähtien valtaisa. Sekä espanjalais-argentiinalais-italialainen tapasvalikoima että menuun kuuluva juomavalikoima oli runsas ja maistuva. Iso valoisa sisäpiha tarjosi istumatilaa aikamoiselle määrälle nälkäisiä. Muistelemaan jäin erityisesti paprikaista jauheliha-empanadasta :)

Niiiiiin paljon jäi vielä käymättä; ihanilta kuulostivat muun muassa siirtolapuutarhagrillikutsut ja mattolaiturihampurilaiskestit. Ensi kerralla sitten!

Seuraava ravintolapäivä järjestetään 19. marraskuuta 2011.

Mimosa
1 kommentti

Salaravintolat saivat ihmiset aurinkoisiksi

Ravintolapäivänä Helsinkiin ilmestyi 24 vapaaehtoisten voimin toimivaa ravintolaa, joissa ei perustamislupia kyselty. Toiminta tosin kestikin vain yhden karnevaalimaisen päivän, ja ideana oli toimia hauskan ruoka- ja ravintolakulttuurin puolesta ympäri kaupunkia. Pitihän se käydä katsastamassa, millaisia ravintoloita kaupunkiin oli ilmestynyt!

Tervasaaren mattolaiturilla toimiva välimerellinen Odysseia valmisteli loppuunmyytyä kello 15:n kattausta

Eerikinkadun Vallenin asiakkaat saivat nauttia tapaksia aurinkoisella sisäpihalla

Kaikki ravintolapäivän kohteissa taisivat yllättyä suuresta suosiosta. Lähes kaikkiin paikkoihin sai jonottaa, ja monissa ruoka loppui kesken alkuunsa. Joka paikassa oli kuitenkin hirmuisan hyvä fiilis. Ihmiset innostuivat keskustelemaan keskenään kaikenlaisista ruokateemoista, ja spontaania seuraakin löytyi helposti ravintoloita kiertelemään.

On tietysti selvää, että ravintolatoiminnan aloittaminen yhtäkkiä ei suju ilman mutkia, ja yleisön suuri suosio varmasti yllätti kaikki. Silti paikkojen välillä oli isoja eroja. Osassa homma toimi jouhevasti ja ammattimaisella asenteella. Toisissa taas jäi vähän sellainen fiilis, ettei oltu uhrattu ajatustakaan sille, miten homman voisi edes teoriassa saada järkevästi toimimaan – ruokia ei oltu lainkaan esivalmisteltu tai esim. hinnoista ei oltu etukäteen sovittu.  Sama ruuan suhteen; joissain paikoissa lämpimäksi tarkoitettu ruoka oli jäänyt keskeltä aivan jääkylmäksi, kun taas toisaalla sai eteensä ihan gourmet-tasoista ruokaa. Ei se ravintolan pyörittäminen ihan helppoa ole!

Alppikadulla sandwichit laskeutuivat korissa kolmannen kerroksen ikkunasta

Pursimiehenkadulla oli tarjolla ruhtinaallinen Pintxo-valikoima sekä itse tehtyä olutta

Oli niin tai näin, koko päivän idea oli äärimmäisen hauska, ja ravintoloitsijoilla oli aivan loistavia oivalluksia toteutuksen suhteen. Kaupungin kiertämisestä jäi saldoksi  nimenomaan hyvä fiilis!

Kahvila Viipurin asiakkaille esiintyi myös Viipuri-aiheisia kappaleita laulava kuoro

Vinkki elokuulle (jolloin seuraava päivä ilmeisesti järjestetään): jos haluat päästä varmasti jaolle, ole kiinnostavan ravintolan luona heti avaamisaikaan. Tunnin päästä voit joutua jo nuolemaan näppejäsi :)

Mimosa
1 kommentti

Kesäjuomia Kampissa

Poikkesin tänään Let’s talk about wine -viinikonferenssin tapahtumatelttaan Kampissa. “Maisteltavana on satoja viinejä ja niiden kanssa sopivia herkkuja”, uutisoi Hesari.  Odottelinkin kivoja vinkkejä viinin ja ruoan yhteensovittamiseksi, mutta sen suhteen sain vähän pettyä. Viinejähän oli tarjolla paljon, mutta ruokaa sai lähinnä vain sushibaarista tai berliininmunkkikioskista. Olisi ollut antoisaa, jos jokaisella viinistandilla olisi ollut valikoituja makuja juuri tiettyjen viinien kanssa sopiviksi! Yhdessä pöydässä tarjoiltiin parmankinkkua, mutta se jäi nähdäkseni poikkeukseksi.

Tunnelma oli kuitenkin mukava, kiitos elävän musiikin. Itse ehdin maistella muutamia kesäisen kepeitä juomia.

Etelä-Ranskalaisen Château Minutyn roseeviiniä Moments rosé kehuttiin viinitilan lippulaivaksi, jonka suurimmat vahvuudet ovat raikkaus ja nautittavuus. Viiniä maistelevien ihmisten kommentit sekä (pakko myöntää) erityisen kaunis pullo taisivat olla syy siihen, että minäkin käytin kuponkini tähän.

Raikasta viini oli, ehdottomasti. Monet roseeviinit ovat mieletäni turhankin makeita, mutta tämän maku oli piristävän kuiva (osaamatta tarkemmin määritellä, mihin se oikeaoppisesti kuivuusasteikolla sijoittuu). Kuitenkin maku oli jollain lailla hyvin marjainen ja monipuolinen. Yksittäisiä makuja oli vaikea poimia, koska ajatus jumitti yksinkertaisesti viinin “yleisessä miellyttävyydessä”. Täydellinen piknikviini! Maahantuoja suosittelee viiniä esimerkiksi aperitiiviksi, tapaksien tai vaaleiden liharuokien kanssa.

Viini tulee kesäkuussa Alkon tilausvalikoimaan. Eipä hassumpi juhannustuliainen!

Viinien maahantuoja Fondberg on aika näyttävästi mainostanut viime viikkoina “fresitatyyppisiä” hedelmäisiä uutuuskuohuviinejä. Muun muassa appelsiini- ja vadelmakuoharit ovat sattuneet omaan silmääni ilmaisjakelulehden sivuilta. Päädyin maistamaan espanjalaista Platino Orange Pleasures -kuohuviiniä, joka sisältää mainoksen mukaan aitoa appelsiinimehua ja hedelmälihaa.

Tähän nähden maku oli mielestäni yllättävän appelsiinilimumainen ja “esanssinen”. Odotin rehellisempää appelsiinin raikkautta. Vaikka viini ei varsinaisesti ollut makea, se oli kuitenkin jollain lailla imelän oloinen. Hedelmälihaa en juomassa itse huomannut.

Pelkkänä seurustelujuomana tämä saattaisi alkaa tympiä, mutta näkisin tämän viinin kuitenkin hyvin paikallaan brunssipöydässä aurinkoisen pirteänä extrana.

Näkikö joku muuten kello 12.45 pidettyä viininpoljennan SM-kilpailua? :)

Mimosa
Ei kommentteja