Pääsimme vihdoin ystävien kanssa käymään Punavuoren Murussa, jonka pitkistä varausjonoista ja rempseän kotoisasta ilmapiiristä on ollut mainintoja paikassa jos toisessakin. Useita viikkoja mekin omaa vuoroa odottelimme. Nytkin tulijoita olisi ilmeisesti ollut riittämiin – Murusta soitettiin paria tuntia ennen ja varmistettiin, että olemmehan tulossa. Ilmapiirin rentous näkyi heti ensi alkuun vaikkapa huolettomasti liitutauluun kirjoitetusta nimikyltistä ja siitä, että pöytäliinat oli jätetty pois. Itse ravintolapalvelu oli kuitenkin tosissaan toteutettua eikä mitään löysäilyä.

Selvisi, että Murussa ei ole ruokalistoja kuin lähinnä tarjoilijan päässä. Ruokia ei siis juuri pääse itse valitsemaan, ellei nyt ole jokin allergiatapaus kyseessä (lukuunottamatta muutamia bistro-klassikoita). Murun toiminta onkin selvästi mietitty sen varaan, että asiakkaat saapuvat avoimin mielin katsomaan, mitä keittiössä on tänään keksitty lautasille taikoa, ja mitä hyvää sommelier on annosten seuraksi viiniullakolta valinnut. On tarkoitus, että asiakas nojaa paikan asiantuntemukseen.

Jos tämä sopii asiakkaalle, vastineeksi saa sitten hyvin toimivaa palvelua. Illan kulku tuntuu olevan mietitty hyvin etukäteen. Kattausajat on porrastettu fiksusti niin, että henkilökunnan kapasiteetti riittää hyvin. Tarjoilija otti meidät vastaan leppoisasti jutustellen ja vei iltaa eteenpäin aina seuraavaa vaihetta pohjustaen. Me saimme kaikki annokset yhtä aikaa ja juuri silloin, kun olimme ihan hetken ehtineet hengähtää ja siirtyä aiheesta toiseen edellisen ruokalajin jälkeen.

Meidän iltamme eteni tällä tavoin hyvin sulavasti, eikä muruakaan tainnut lautasille jäädä. Konseptin suhteen ei siis ollut valittamista. Ehkä sen verran ruokalistoja kuitenkin illan aikana kaipasi, että olisi voinut arvioida loppulaskun suuruutta etukäteen. Visiitti nettisivuilla selvitti kolmen ruokalajin menun hinnaksi juustojen kanssa 48 euroa, mutta juomien hinta selvisi vasta maksuvaiheessa. Ruokien kanssa tarjoillut juomat tulivat maksamaan melkein eurolleen saman verran kuin menukin, mikä lienee melko tavallista. Jokin juomapakettihinnoittelu voisi kuitenkin rauhoittaa ruokailijan mieltä.

___

Ensin halusimme juhlistaa merkkipäivää kuplilla, ja aperitiiviksi suositeltiin erinomaista laseittain myytävää samppanjaa Pierre Pétersin Blanc de Blancs Extra Brut’ta. Maku oli hieman paahtoleipämäinen ja miellyttävästi kuiva, mutta samaan aikaan pehmeä, kevyt ja raikas. Juoma oli erinomainen aperitiivi, ja keräsi kiitosta kaikilta pöydässä. Arvosteluissa muualla on kehuttu erityisesti samppanjan hienoa rakennetta ja intensiivisyyttä. Lasin hinta oli 12 euroa. Samppanja löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Samppanjan kaveriksi tuotiin pian ruskeassa paperipussissa lämmintä kuohkeaa leipää. Sen päälle sai lusikoida pikku purkista oliivi-artisokkatahnaa, jonka makua piristi mukavasti tujaus sitruunaa.

___

___

___

Murussa keskityttiin hyvin virtaavaan ruoka- ja juomakokemukseen. Sen olisi suonut jatkuvan aavistuksen pidempäänkin; 2,5 tuntia kävi hiukan lyhyeksi, kun lopussa teki mieli vielä hieman istua kaiken päälle. Ei meitä pois ehditty alkaa hätistellä, mutta täsmällisiähän me suomalaiset usein kuitenkin pyrimme olemaan ;)