Minut vietiin kesän alkupuolella synttäriyllätyksenä Ravintola Tocaan. Sehän on pieni, italialaista ja suomalaista ruokaa vaivattomasti yhdistelevä ravintola Unioninkadulla, lähellä vanhaa kauppahallia. Monet muistavat, kun Toca aloittaessaan kohautti saamalla Hesarin Nyt-liitteeltä täydet viisi tähteä. Kiitosta on satanut sen jälkeenkin. Jo omistajien “eca”, Lahdessa toiminut Primo oli paikallisesti hyvin lupaava. Tocan lounaat olivat itselleni ennestään tuttuja, mutta illallispuoli oli tähän asti vain kutkuttava aikomus :) Olin kuitenkin jo tullessa aika varma, että illasta tulee mainio.
Olimme taas liikkeellä suhteellisen aikaisin, heti serviisin alussa. Saimme kivan ikkunapöydän todella rouheisesti sisustetun ravintolan jättimäisen ikkunan äärestä. Ravintolan hengetär Elina otti meidät vastaan rennolla, mutta topakalla otteellaan. Hänen kanssaan on aina mukava jutella niin ruuasta kuin kaikesta muustakin. Tocan rentoa ilmapiiriä korostaa suuri ja alati muuttuva sisustuksellinen elementti, musta liitutauluseinä, johon vieraat saavat jättää omat tervehdyksensä ruokailun lomassa. Lueskelimme kirjoiteltuja kommentteja alkucocktaileja maistellessamme, ja kaavailimme oman puumerkkimme paikkaa :)
Otimme tarjolla olleen pidemmän menun, viisi ruokalajia (65 e), sekä niihin kuuluvat viinit (37 e). Huikeaa oli huomata, että ruoan kanssa olisi voinut valita myös erikoisolutpaketin! Tämä miellyttää varmasti montaa oluen ystävää!
Menu alkoi keittiön tervehdyksellä, joka saapui soikeassa säilykepurkissa. Tirisevä fritattu lihapulla majoneeseineen oli oikein maukas. Se antoi odottaa suoraviivaisia otteita, ei mitään liian kikkailevaa. Ilmeisen tärkeää täällä on makujen tunnistettavuus ja yksinkertaisuus.
Läpi aterian tarjottiin aivan ihania, supertuoreita vehnäleivänpaloja ja focacciaa. Nämä olivat uskomattoman herkullisia voin kanssa. Siis poikkeuksellisen. Leipälokero tyhjentyi huvittavan nopeasti. Mitäpä sanottiinkaan niistä yksinkertaisista mauista :D
Menujen annokset voivat kuulemma vaihdella lyhyellä aikavälillä, päivittäinkin. Me saimme alkuun sokerisuolattua, ensiluokkaisen mureaa lohta ja voimakasta parmesaanijäätelöä. Annoksen viimeisteli kaiken ympärille kiertyvä kauniin vihreä hernesosekeitto, jonka tarjoilija kaatoi pöydässä. Sulava jäätelö levisi sopivasti laajemmalle, ja kiittelimme annoksen yksinkertaista herkullisuutta.
Viininä tarjoiltiin futishuumaan hyvin sopivasti Lionel Messin omaa Leo Torrontes -viiniä, jonka voitot kohdennetaan erilaisiin lasten hyväntekeväisyyskohteisiin. Pirteän hapokas viini tulee Argentiinasta Bodega Valentin Bianchin tilalta. Sitruksisen trooppiset aromit sopivat hyvin lohiannokseen.
Nopeasti kävi ilmi, että Tocassa viinit ovat kaikki omalla tavallaan merkityksellisiä ja kiinnostavia erityispoimintoja. Tarjolla monia italialaisia helmiä ja henkilökunnan omia suosikkeja, sekä myös esim. Espanjan ja uuden maailman tuotantoa. Vaikea uskoa, että viinipaketti oli kaiken lisäksi vain 37 euron hintainen!
Seuraava viini oli kaunis vadelmanpunainen espanjalainen rosee Cuatro Pasos Bierzo 2012, mikä antoi hetken arvuutella tulevaa vastinparia lautasella. Jos ensin aloitettiin melko suomalaisittain, nyt mentiin hyvinkin saapasmaahan. Keittiöstä saapui härkää carpaccio rohkean makuisilla lisukkeilla. Määrääviä makuja olivat kirpeän makea balsamico, marinoitu sipuli ja parmesaani majoneesin muodossa. Parsakaali oli paistettu upean rapsakaksi. Rapean hapokas, 100 % mencia-rypäleestä valmistettu roseeviini pärjäsi tuikeiden makujen kanssa hyvin.
Väliruokana tarjoiltiin konstailematon, peräti italialaista kotiruokaa muistuttava gnocchi-annos. Mehukkaat tomaatit ja tuore pesto olivat omaan makuuni rehellisen maukkaita. Ymmärsin kuitenkin myös seuralaisen kannan siitä, että jotakin astetta “kehitellympääkin” olisi voinut tähän väliin odottaa. Viiniksi tietenkin italialaista, mielenkiintoisesti kuplivaa punaista Viinitila Cleto Chiarlin Vigneto Cialdinia. Rypäleenä on Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Raikas, mehevä, mausteisen marjainen viini sopi tomaattiselle annokselle mainiosti.
Pääruoka muodostui yhdeksi suosikikseni. Tarjoiltiin mureaa vasikkaa ja maissipyreetä, rapeita vihreitä sekä ihanaa tiivistä lientä. Annoksen suolaisuutta taittoi mukavasti täyteläinen maissipyree ja etenkin erikoinen viini. Edelleen italialainen, Tenuta Sant Antonion Sponsà Veronese 2011 on valmistettu 30 prosenttisesti cabernet sauvignonista, joita on ensin kuivattu kuukauden ajan ennen puristamista, ja sitten tammitynnyrikypsytetty puolisen vuotta ennen sekoittamista muihin rypäleisiin. Tuloksena on todella mielenkiintoinen, pehmeätanniininen mutta voimakas ja täyteläinen viini, eräänlainen semi-amarone. Maussa voi erottaa mm. luumua.
Jälkiruoaksi pannacottaa mansikalla ja passionsorbetilla. Edellisessä ravintolablogauksessa Kolosta kirjoitin omasta “ilotulituksenkaipuustani” jälkiruoka-annosten suhteen. Olen aika kriittinen jälkkärinsyöjä, ja mielestäni menun makean lopetuksen tulee olla vakuuttava ja vaikuttava piste kaikelle mahtavuudelle. Siinä ei saa himmailla.
Annos oli kaunis kuin koru, mutta täydellinen wau-efekti jäi tässä ehkä puuttumaan. Mansikkatahna maistui hieman hillomaiselta. Kesäaikaan soisi toisaalta käytettävän aitoja tuoreita marjoja. Myöskin rakenteen vaihtelevuus olisi tuonut annokseen lisää ryhtiä. Nyt melko purematta nieltävää annosta rikkoi vain tumma suklaamuruseos, maukas kylläkin. Ei pidä ymmärtää väärin, annos oli oikein raikas ja miellyttävä – ei vain päässyt omaan jälkkärikärkeeni :D
Sen sijaan jälkiruokaviini miellytti meitä molempia kovasti! Alkonkin valikoimasta löytyvä kevyesti kuohuva punainen Araldica Bracchetto d’Acqui on näitä leikkisiä, matala-alkoholipitoisia italialaisia jälkiruokaviinejä, joissa on täydellinen hapokkuuden ja makeuden tasapaino. Sen “serkku”, hieman hupsu mutta rakastettava Moscato d’Asti on suuri suosikkini, ja tämähän toimi vähintään yhtä hyvin. Aromeiltaan punamarjainen viini sopi mainiosti mansikkajälkiruokaan.
Summa summarum! Tocassa oli todella rento meininki. Tocan ulkoiset puitteet ovat hyvin koruttomat ja rouheat ja henkivät tietynlaista kalliofiilistä sijainnista huolimatta. Henkilökunta on aitoa ja tarjoilija kohtaa rohkeasti ja henkilökohtaisesti asiakkaansa. Pienen paikan pieni tiimi toimii tinkimättömästi ja tietää roolinsa. Ravintola noudattaa myös omaa linjaansa ujostelematta. Ruoka on juuri niin kuin lupailtiinkin, yksinkertaista ja konstailematonta, laadukasta ja herkullista.
Kutkuttavat viinilöydöt ja niiden yhdistäminen ruokaan on Tocan ehdoton vahvuus. Täällä tiedetään ja myös kerrotaan jokaisesta viinistä paljon, ja jokainen viini on ilahduttavan merkityksellinen. Hienoa paneutumista!
Kenen kanssa Tocaan? Oikeastaan kenen tahansa hyvän ja yksinkertaisen ruoan ystävän. Ja viinien ystävän ilman muuta. Ai niin, ja oluiden ystävän myöskin! Ystävien ylipäätään, sillä erityisesti kaveriporukassa Tocan rentous pääsee mielestäni oikeuksiinsa. Joka tapauksessa kynnys on hyvin matala palata pian uudestaan!
_____
Ravintola Tocan osoite Unioninkatu 18.
Toca tarjoilee lounaita ti-to, tarjolla yleensä kaksi kevyehköä vaihtoehtoa. Lounas ei ole fine diningia, vaan riisutumpaa, mutta aina kuitenkin idearikasta ja ehdottoman maukasta. Voin suositella pitkällisen testaamisen tuloksena :)
Vinkki: Jos haluat pienessä ravintolassa nopeaa palvelua, varaa pöytä aivan alkuillasta!
