Ravintolapäivän tarjonta laajeni tälläkin kerralla. Ravintoloiden määrän kasvu näkyy selkeästi siinä, että tänä sunnuntaina ei tarvinnut enää jonottaa niin paljon, sillä ihmismäärät jakautuivat useamman paikan kesken. Se oli erittäin tervetullutta – pääsimme tosi kivuttomasti kaikkiin haluamiimme ravintoloihin jaolle, vaikka olimme osasta omasta mielestämme vähän “myöhässäkin”. Mikäs sen parempaa!
Mitä enemmän ravintoloita, sitä vaikeampi niitä on tietysti hallinnoida nettisivutasolla. Ravintolapäivän nettisivut eivät tällä kertaa kaatuneet, mutta muuten niistä täytyy kyllä nyt vähän purnata! Sivut on tehty tietyn sijainnin, esimerkiksi oman kaupunginosan perusteella tapahtuvaa hakua varten. Jos taas haluaa etsiä tietoa ravintoloista esimerkiksi menujen tai muiden kiinnostavien yksityiskohtien perusteella sijainnista riippumatta (aikoo siis kiertää kaupunkia), sivut ovat ihan onnettomat. Etukäteiskarsinta on ihan mahdottoman vaikeaa, kun ravintoloita ei voi nettisivuilla pistää millään lailla järjestykseen haluamillaan perusteilla, eikä mitään tekstipohjaista listaustakaan ole enää saatavilla. Kartan kanssa tuli sitten vietettyä tovi jos toinenkin epätoivoisesti edes takaisin zoomaillen. Ei oo helppoo! :D
Itse ravintolatoiminta sen sijaan sujui pienessä sateessakin monella jo aika rutiinilla. Se, että ravintoloitsijat ovat arvioineet ja ilmoittaneet, montako annosta tarjottavaa riittää, kohottaa myös tapahtuman toimivuutta huomattavasti.
Toinen huomio tapahtuman kehityslinjoista on se, että amatööriravintoloitsijoiden hinnat ovat selkeästi nousussa. Suurin osa hintapyynnöistä on toki ihan mukiinmeneviä, ja ruoan laatuun ja vaivannäköön nähden ne maksaa oikein mielellään. Muutamia ylilyöntejäkin oli kuitenkin selkeästi havaittavissa, ja niistä jäi kyllä vähän p***a maku suuhun. Kun ruoka maksaa jo enemmän kuin verrattavissa oleva ravintolaruoka-annos, se ei ihan noudata Ravintolapäivän mottoa, jonka mukaan ruualla ei varsinaisesti kuulu rikastua.
Näiden yleisten huomioiden jälkeen pitää kuitenkin taas todeta, että Ravintolapäivän tunnelma on edelleen hieno. Ihmiset ovat niin innoissaan ja hyvällä tuulella kierrellessään tyhjästä ilmestyneissä ravintoloissa. Ravintoloitsijoiden panosta arvostaa tosi paljon, ja etenkin ihmisten yksityiskoteihin perustetut kuppilat osoittavat niin hienoa, pyyteetöntä ja luottavaista asennetta, että nostan kaikkia kuvitteellisia hattujani. Ja tietenkin sen päivän pääasia, eli ruoka oli myös ihan jokaisessa paikassa erittäin herkullista, joten missään nimessä turhaan ei näitä ravintoloita ole perustettu!
Kun kerran ravintolapäivätoiminta alkaa olla aika professionaalista meininkiä, ajattelin kuvailla tällä kertaa vähän tarkemmin ravintoloita, joissa ehdin itse sunnuntaina pyörähtämään.
___
Eiranrannan We got pork oli listallamme ensimmäisenä, ihan puhtaasti siksi, että pitkään haudutettu pulled pork erilaisilla barbeque-kastikkeilla kuulosti ihan vastustamattoman mehevältä ruualta, eikä sitä oltu ennen maisteltu. Tepastelimme paikalle ravintolan alkamisaikaan klo 11, ja jäimme seuraamaan puuhakkaan pork-poppoon tarjoilupöydän rakentamispuuhia suuren tammen alla. Henkilökunnassa mukana oli niin lapsia kuin aikuisia. Sijaintipaikka oli ihan nappivalinta, sillä ympärillä oli todella hyvät määrät siistejä puiston penkkejä, ja merinäköala oli tietysti hieno.
We got pork tarjoili possuaan ensimmäisen kerran toukokuussa, joten varusteet olivat oikein ammattimaiset tulisijoista alkaen. Vähän ehkä miinusta kuitenkin siitä, että joitain ruoka-aineita käsiteltiin paljain käsin. Porkin tarjoilun aloittaminen venähti noin puolisen tuntia pitkäksi, mikä aiheutti heti vähän ongelmia meidän etukäteen aikataulutettuun ravintolapäivän suunnitelmaan. Odoteltiin kuitenkin innolla possun maistamista, ja suunnitelmia voi aina venkslailla uusiksi. Sitten saatiin annosta käteen! Moniviljasämpylän väliin tuli 7 tuntia haudutettua pulled porkkia tai pork bellyä, sekä luonnollisesti itse tehtyä kimchi-coleslaw’ta. Itse sai annostella kolmea eri kastiketta, joista yksi oli myös ihan itse duunailtu (ja se olikin parasta!). Juomaksi tarjoiltiin myös erinomaisen raikasta tuoreista inkivääreistä tehtyä ginger alea, jääpaloilla viilennettynä. Murea possu maistui höysteineen aivan uskomattoman hyvältä, ja menee varmasti kokeiltavaksi myös omaan keittiöön. Silti, viimeisen suupalan jälkeenkin, on pakko sanoa, että setin hinta, 10 euroa, oli mielestämme aivan liikaa pienehköstä sämpylästä possutäytteellä ja pienestä mukillisesta inkiväärimehua. Tässä mentiin jonkun hyväfiilis-rajan yli ihan selkeästi.
Ruusuja:
+ Kaunis ja toimiva paikkavalinta merenrantapuistossa, hyvin istumatilaa
+ Herkullinen possu höysteineen ja kastikkeineen aiheutti ihastusta
+ Myös inkiväärijuoma oli oikein raikasta ja kylmää
+ Musiikkia tuomassa tunnelmaa
Risuja:
– Alkamisaika kosahti
– Keittiöhygieniassa hieman viilattavaa
– Annos oli pieni / hinta oli iso
___
Bruschetteria Luigi & Luigi yllätti, sillä odotimme jotakin melko simppeliä, mielessämme ehkä nuorien italialaiskundien rentoa keittiötä. Päädyimme kuitenkin ihastuttavan kauniiseen ylimmän kerroksen kruununhakalaisasuntoon, jossa hieman vanhempi henkilökunta oli pukeutunut viimeisen päälle mietittyihin hauskan italialaishenkisiin asuihin. Asiakkaat ohjattiin erittäin kohteliaasti valmiiksi katettuun pitkään ruokapöytään istumaan. Lasit ja lautaset olivat kaikki keskenään eri paria, mutta sopivat harkitun harmonisesti yhteen. Pöydässä oli tarjoiluvadeilla valittavana viittä eri laatua herkullisen näköisiä bruschettoja, hinnaltaan 1,5 euroa kappale, ja laskutus tapahtui leivistä kertyneiden cocktail-tikkujen avulla. Juomapuoli oli myös erittäin kattavasti järjestetty. Asiakkaita oli kahdessa huoneessa, ja tila riitti hyvin ainakin ensimmäisen aukiolotunnin aikana.
Maistelimme kaikkia viittä eri bruschettaa: tomaatti-basilikaa, sitruuna-chilimarinoitua mozzarellaa, oliivi-sardellia, artisokka-parmesaania ja paprika-kesäkurpitsa-munakoisoa. Kaikki olivat suussasulavia, erityisesti kaksi viimeistä maistuivat erinomaisilta. Lähtiessa kurkkasimme keittiöön ja näimme Luigin & Luigin kovassa työn touhussa, viikset väpättäen, kuten mainoksissakin oli luvattu ;)
Ruusuja:
+ Ravintolapaikkana ihastuttava yksityisasunto, joka soveltui hyvin bruschetterian pyörittämiseen
+ Kaunis kattaus valmiina asiakasta odottamassa
+ Maukas bruschettavalikoima oli myös toimiva vaihtoehto ravintolapäivään
+ Hinnoittelu tikkujen mukaan oli toimiva, ja asiakas voi itse säädellä laskun loppusummaa
+ Vieraanvarainen, ammattimainen ja teeman mukaan pukeutunut henkilökunta
+ Erityisplussaa Luigien viiksistä!
Risuja
– Mainittakoon hissittömän talon pitkät portaat ylimpään kerrokseen
___
Olimme oikeastaan jo aika kylläisiä, kun saavuimme Liisanpuistoon, mutta Sillibaari haluttiin ehdottomasti testata silti. Meri-Tuuli Lindströmin ja Ravintolapäivän tiedottaja Kirsti Tuomisen ravintolassa oli tarjolla silliä sen seitsemää sorttia, ja varhaisperunat tillillä höyrysivat vieressä. Jono oli täälläkin ihan maltillinen, ja puistossa penkkejä sopivasti vapaana. Silliä sai valita pienemmän lautasen verran (3 eri laatua, 6 euroa) tai isommalla lautasella (9 euroa), joka käsitti kaikki sortit. Lisäksi tuli pottuja voilla sekä ihanaa tummaa saaristolaisleipää.
Tytöt olivat ideoineet todella raikkaita erilaisia kalaherkkuja: mustaherukkasilliä, seljankukkasilliä, söndagsröraa, Louisianan rapusilliä, salsa fresca -silakkaa ja sitruuna-inkiväärisilakkaa. Erityisesti kehuja herättivät kaksi viimeksi mainittua superraikkaalla paprika-tomaattisalsallaan ja jugurttipohjaisella sitruuna-inkiväärikastikkeellaan, joiden ohjeet ottaisin mielelläni vastaan :D
Lisäksi tiskin alta tarjottiin mustana hevosena lakusilliä halukkaille, ja se oli kaiken lisäksi aaaivan loistavaa! Ilmaista kahvia oli myös tarjolla ja suklaakakkua myynnissä jälkkäriksi. Lisäksi kuppila tarjosi jonottajille keittiön tervehdyksenä siika-saaristolaisleipäsiä.
Ruusuja
+ Toimiva sijainti Liisanpuistossa penkkien lähettyvillä, mukavat näkymät Pohjoissatamaan
+ Toimiva tarjoilu kahden nopean ja iloisen myyjän voimin
+ Ihanan idearikkaat, raikkaat sillit ja merihenkinen esillepano
+ Porrastettu ja ruokamäärään sekä -laatuihin nähden kohtuullinen hinnoittelu
+ Erityisplussaa amuse boucheista! :D
Risuja
– ?
___
Näiden settien jälkeen olimme sen verran kylläisiä, että siirryimme juomapuoleen. Metsästimme jälkkärismoothiet Kennelin kirppu ja pehmystä, jossa kerrostalon sisäpihalle oli yhdistetty kirpputori ja smoothiebaari. Tunnelma oli leppoisa ja ystävällinen. Nappasimme kahdesta vaihtoehdosta keltaisen banaani-appelsiinipohjaisen smoothien, joka oli erittäin raikas ja maistuva. Juuri sopiva jälkiruuaksi tai välijuomaksi. Tuolejakin olisi ollut istuskeluun, mutta veimme juomat läheisen puiston penkille siemailtavaksi.
Ruusuja
+ Raikas, tasapainoisen makuinen smoothie
+ Kirpparikatsottavaa kävijöille
Risuja
– Valikoima hieman niukka
– Pitkä, vaalea hius smoothiemukissa
___
Lopuksi kävimme vielä kukkaloistoisen Karhupuiston laidalle perustetussa yhdistetyssä Steamy Window nuudeli- ja mocktailbaarissa. Se sijaitsi myös yksityisasunnossa, jossa henkilökunta huolehti tiuhaan tahtiin ovien avaamisesta ja asiakkaiden kenkien järjestämisestä siisteihin riveihin. Keittiön ovella oli jonkin verran nuudelijonoa, mutta juomat sai heti tilatessa. Nuudeleita ei jaksettu enää testata, vaikka ne oikeasti vaikuttivat aivan ihanan raikkailta ja tarjoiltiin söpöissä pahvirasioissa.
Vetäisimme sen sijaan värikkäät mocktailit, joissa kookoskerma mehevöitti hedelmämehujen terävyyttä. Mukin reunassa vielä appelsiini ja kirsikka, a vot! Vähän se hinta, 5 euroa alkoholittomasta “amatööricocktailista” aika pienessä lasissa, kuitenkin kirpaisi. Juuri pikkuisen mukavuusrajan yläpuolella.
Ruusuja:
+ Yksityisasunnossa vieraanvarainen henkilökunta ja toimivat tilat istumapaikkoineen
+ Hauska ravintolatiski keittiön ovella, havainnollisine hinnastoineen
+ Herkullisia mocktaileja ja ainakin tuoksun perusteella myös herkullisia nuudeleita
+ Hissi käytettävissä
Risuja:
– Mocktailien osalta hieman käsistä riistäytynyt hinnoittelu
___
Näissä tunnelmissa kiitos kaikille ravintoloitsijoille ja kanssa-asiakkaille! Tehdään jatkossakin herkullista tapahtumaa, hyvän fiiliksen säilyttävään hintaan, eikö?
Ravintolapäivän Facebook-sivuilla kannattaa nyt muuten käydä äänestämässä itselle parhaiten sopivinta viikonpäivää ja tapahtumien tiheyttä! Mitä mieltä olette, toimiiko lauantai vai sunnuntai paremmin? Entä onko Ravintolapäiviä liian usein?
